Määrittelen itseni helposti liikunnan ja urheilusuoritusten kautta. Olen toki tämän tiennyt jo pitkään, mutta jotenkin tämä osittain raadollinenkin todellisuus on viime viikkojen aikana taas herätellyt, viimeisen viikon aikana erityisesti.
Jäin kuun vaihteessa kahdeksi viikoksi lomalle ja sitä ennen treeni kulki niin käsittämättömän hyvin, että loma alkoi melkein jo ahdistaa. Ai miksikö? No siksi, että kuka nyt hyvää, progressiivista, selkeästi tuloksia tuottavaa treenikautta haluaisi noin vain lopettaa? Viikkoa ennen lomalle lähtöä tunsin olevani elämäni voimissa
- Tässä teen pystypunnerrusta soturista seisten. Aloittaessani harjoittelemaan tätä liikettä sain ylös tangon + 5 kg limpun…
- Tässä sen sijaan haen loppuhikeä lomaa edeltävänä aamuna ensin kyykättyäni 20-19-18….3-2-1 takakyykkyä nousevilla painoilla. Muistaakseni aloitin 40 kg:lla ja lopetin 90 kg raudan ollessa tangossa.
Olinko sitten jäämässä makaamaan laakereilleni? En suinkaan, sillä olin perinteiseen tapaan suuntaamassa alpeille. Tällä kertaa mukana oli myös veljeni perheineen. Olin nimittäin itse luvannut että vien veljentyttöni alpeille sinä vuonna, kun hän täyttää 10 vuotta ja sen myös tein.
Useamman aikuisen mukana olo mahdollisti myös aktiviteetit aikuisten kesken ja mikä parasta, sain käydä vaeltamassa tämän reippaan nuoren neidon kanssa! Viikon aikana valloitettiin useampikin huippu ja nähtiin itsensä ylittämisiä. Lisäksi kävin ensimmäistä kertaa maastopyöräilemässä alpeilla. Siinä meinasi ”pikku mäkeä” polkiessa ihan hiki tulla 😉 Muutenkin viikolla ehti hassutella..
Ihmismielen täytyy olla perin outo, peräti tyhmä, kun sitä ajattelee kunnon katoavan johonkin, kun todellisuudessa sitä on pikemminkin piikkaamassa ja hakemassa erilaista ärsykettä vaihtelevien treenien parista.
Onko sinulla arjessasi sellaisia tekijöitä, joiden ”suorittaminen” ohjaa tekemistäsi tai sitä miten näet itsesi? Uskon että meillä jokaisella on ja niitä on välillä hyvä miettiä. Saattaa nimittäin tulla se päivä, kun työ, urheilu, perhe tai mikä ikinä se onkaan ei syystä tai toisesta ole enää siinä ja silloin meidän on löydettävä toinen tapa arvottaa itseämme.
Loma sinällään ei saanut minua vielä kirjoittamaan tätä tekstiä. Toinen viikko meni ihan kotimaisemissa, ehdin palata pääosin treenirutiinien pariin ja siinä lomassa nauttia myös kesäteatterista… kunnes tulin viime viikon lopulla kipeäksi. Olen nyt enempi vähempi maannut viimeiset viisi päivää, ensimmäiset niistä kärsin kuumeesta. Nyt jäljellä on jäätävä yskä ja jostain syystä hikoilen kuin pieni possu taukoamatta ilman kuumettakin.
Olen kiitollinen, että kyseessä pitäisi olla vain jonkin perustaudin. Silti samalla ahdistun siitä, etten pääse liikkumaan ja olen joutunut jopa peruuttamaan osallistumisen viikonloppuna Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettäviin puolimaratonin (kahvaluulaurheilu) SM-kisoihin.
Sairastumisen jälkeen sitä ei ihan hetkessä ole entisissä voimissaan, eikä liikunta välttämättä tunnu edes mukavalta. On järjetöntä edes yrittää jatkaa suoraan siitä mihin on jäänyt. Aivan, se on elämää. Näinä tällaisina hetkinä kannattaa itsesäälin sijaan miettiä sitä, kuinka onnekas voi suurimman osan ajasta olla, kun voi ja pystyy treenaamaan ja siitä vielä nauttiikin.
Voisiko minua arvottaa jokin muu kuin urheilu? Kyllä, mutta vielä toistaiseksi en ole itse valmis luopumaan tästä asetelmasta.
Seuraava julkaisu onkin sitten asiakashaastattelu ja vastaajaksi on lupautunut PT-opintojeni harjoitusasiakas. Panttaan haastattelua vielä tovin, josko se saataisiin ns. h-hetkellä julkaistua 😉 Mitä tämä tarkoittaa? Se selviää teille pian.
Muistakaa nauttia elämästä ja pitää itsestänne huolta!
AUDIT MOVEMENT - plan - do - check -act 