Kirjoittaja Sara Okkonen
Minun valmentaja, joka on myös monen muun valmentaja ja tulevaisuudessa toivon mukaan vielä useamman. Aidosti tarkoitan jokaista sanaa, mitä tekstissä tulee lukemaan. Tämä ei ole kaverin palvelus, vaan ilosanoman jako, joka kumpuaa omasta onnistumisesta, jonka olen Minnan avulla saavuttanut. Silmissäni Minna on velho, joka muuttaa voiman oikeaksi liikkeeksi lajissa kuin lajissa. Parasta tässä kaikessa on se, että matkani on vasta alussa ja saan nauttia Minnan luovuuden tuotoksista treenien muodossa jatkossakin.
Minulla on moniin verrattuna etulyöntiasema. Olen seurannut Minnan omaa kehitystä pienen matkan päästä ja tiedän suunnilleen mitä hän on tehnyt saavuttaakseen oman menestyksensä. Tiedän mistä kunnosta Minna on ponnistanut nykyiseen kuntoonsa. Tämä antaa minulle parhaan mahdollisen lähtökohdan luottamukselle, joka mielestäni pitää aina olla valmennettavan ja valmentajan välillä. Valmennettavan täytyy luottaa siihen, että valmentaja suunnittelee oikeat treenit aina asiakkaan tavoitteet / terveys etusijalla. Luottamukseni on syventynyt tämän kuuden kuukauden yhteisen matkan aikana, kun tätä on tosissaan yhdessä tehty. Voin luottavaisin mielin harjoitella, kun tiedän, että jokainen treeni on askel eteenpäin. Jokainen joutuu itse työnsä tekemään, mutta se on paljon helpompaa, kun joku on sen suunnitellut valmiiksi.
Hyvä valmentaja osaa suunnitella oikeat treenit tavoitteisiin nähden (näin Minnakin kirjoittaa blogissaan). Mistä sitten tietää, että on saanut oikeat ohjeet ja valmentaja on hyvä? Olen (toistaiseksi) ainoa Minnan valmennettava, jonka laji on pyöräily. Tiedän, ettei treeniohjelmaani ole kopioitu muilta, vaan ohjelmat on tehty juuri minua varten. Yleensä treenit rakentuvat neljän viikon progressiivisille jaksoille, joissa on mukana voima- ja aerobisia harjoituksia (pk:ta, vetoja yms.) . Painotus riippuu siitä, mikä jakso vuodesta on menossa (pk, kisoihin valmistava, ylimenokausi…). Omat välitavoitteeni oli asetettu päätavoitetta silmällä pitäen ja olivat siksi myös kovia. Onnistuin välitavoitteissa ja monessa treenissäkin huomasin kehityksen. Omalla kohdallani esimerkiksi 20 km lenkki vaihtui muutaman talvikuukauden aikana 100 km lenkkiin, jossa nousua oli yli 2000m.
Yksi vaikuttavimmista hetkistä elettiin juuri tuota välitavoitetta suorittaessa maaliskuun 2017 puolivälissä Mallorcalla. 100 km lenkkiin kuuluin Sa Calobran nousu. Matkaa ennen nousua oli takana jo 50 km. Se oli pituudeltaan pisin ajamani yhtämittainen lenkki. Nämä kilometrit pitivät sisällään jo useamman kymmenen kilometrin hiipivän nousun. Yhtämittaista nousua Sa Calobrassa oli n.10 km ja minun silmissäni se oli jyrkkää nousua. Heti nousun alkumetreillä jaloissa ja selässä tuntui väsymystä ja kipua. Keskityin vain polkaisu kerrallaan etenemiseen. Minnan kunnolla Minna paineli jo pitkällä edessä. Ajatuksiin hiipi salakavalasti ajatus, miten selviän tästä? Pakkohan se oli, eikä luovuttaminen tietenkään ollut vaihtoehto.
Muistan varmaan aina sen hetken, kun Minna laski alemmas minun luokseni, vaikka oli omassa nousussa jo hyvässä vauhdissa. Minna nappasi minut peesiinsä ja sanoi, että otetaan etappi kerrallaan. Noustaan – lyhyt tauko – nousu jatkuu. Se, että Minna teki nousua vapaaehtoisesti uudestaan vain siksi, että minä onnistuisin, saa minut vieläkin herkistymään. Kuinka moni voi sanoa samaa omasta valmentajasta?
Valmentajan merkitys korostuu erityisesti itsellä siinä, että haluan tuloksia nopeasti. Tiedän, ettei oikotietä onneen ole, mutta haluan tehdä juuri oikeita asioita, enkä mitään ”turhaa”. Saatan olla vähän mukavuudenhaluinen. Uskon vakaasti, että ”fiksu pääsee vähemmällä” ja ”less is more”. Minnalla on oman koulutuksen ja luonteen myötä tärkeintä laatu ja hän haluaa varmistaa sen, että asiat tehdään oikein. En edes tajunnut, kuinka monella tavalla kyykyn voi tehdä väärin! Kaikki treeniliikkeet on treeneissäni hiottu oikeiksi. Uusien liikkeiden tulleessa ohjelmaan saattaa varmistavat esimerkkivideot tulla tältä valmentajalta yllättävistä paikoista. Kerran olin menossa salille uuden ohjelman kanssa ja olin tarkistanut liikkeitä netistä. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi, missä asennossa käden kuuluu oikeasti olla. Laitoin valmentajalle siitä kysymyksen. Ensin tuli pitkä selostus viestillä ja vielä video perästä, jonka Minna oli juuri kuvannut samalla kun käveli lumisateessa kaupungilta kotiin. Silloin vähän hymyilytti, mutta arvostus nousi jälleen piirun verran ylöspäin.
Tämä oli vain yksi esimerkki omistautumisesta, jota olen kohdannut tässä puolen vuoden aikana. Voin myös myöntää, että kun tunnen valmentajani panostavan minuun näin paljon, koen, että minun on näytettävä arvostus sillä, että teen suunnitellut treenit. En kehtaa laittaa viikkopalautteeseen, etten tehnyt treeniä, jonka suunnitteluun toinen on käyttänyt omaa aikaansa. Yksi motivaatio lisää treenaamiseen 😉 Niitä ei kai koskaan ole liikaa.
Tässä tosiaan vasta muutaman hetken esille nosto yhteisestä matkasta. Tarinoita ja esimerkkejä riittää. Jos joku miettii, pitäisikö hänellä itsellään olla valmentaja, vastaisin todennäköisesti kyllä. Olit sitten kiireinen useamman lapsen vanhempi ja/tai tavoitteellinen urheilija, hyvä valmentaja tasoittaa tietä ja suunnittelee reitin. Sinun tehtäväksesi jää enää VAIN toteuttaa valmista suunnitelmaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni…
AUDIT MOVEMENT - plan - do - check -act 